Elämä just nyt on tasapaksua, harmaata ja ankeaa suorittamista. Selviytymistä. Tuntuu, että poljen paikallani ja aika ei vain kulu. Mutta toisaalta koko ajan on se tunne, että aika juoksee liiankin nopeasti. Aika valuu kuin hiekka sormieni läpi, eikä mitään jää käteen. Koen, että olen viimeiset vuodet taistellut aikaa vastaan. Se kuuluisa biologinen kello on soinut…
Kohta toista kuukautta sitten kävin ihanan fysiatrin vastaanotolla, josta kirjoitin postauksessa Kokonaisvaltaisesti kuulluksi ja nähdyksi tuleminen. Hän vastaanotolla kyseli laajemminkin elämästäni, jolloin puheeksi tuli myös pienehkö turvaverkostoni. Hän kysyi huolestuneena, että onko minulla arjessa ihmisiä, jotka kysyvät silloin tällöin mitä minulle kuuluu? Hän sanoi, että jokainen ihminen tarvitsee edes jonkun, joka pysähtyy kysymään kuulumisia. Koin…
Kesälomani oli ihanaa aikaa, koska sain mennä ja tulla ihan omaa tahtia. Nukkua riittävästi, syödä silloin, kun oli nälkä, liikkua silloin, kun se tuntui hyvältä ja nähdä ihmisiä juuri silloin, kun minulle oli hyvä ja sopivaa. Juuri sitä kehoni ja mieleni tarvitsee: asioita ihan omaan tahtiin. Arki on rullannut kiivaalla tahdilla nyt kolmatta viikkoa ja se…
Osallistuin viime viikonloppuna instagramissa Maaret Kallion Olisinpa tiennyt -haasteeseen. Aivan upea haaste ja oli hienoa nähdä, kuinka laajalle haaste levisi. Minä osallistuin tuohon haasteeseen itseasiassa kahteen kertaan: ensin omalla nimellä ja kasvoillani sekä toisen kerran blogini nimimerkin kautta, koska en uskaltanut omalla nimelläni kirjoittaa niin paljaasti kuin olisin halunnut. Paljastin molemmissa kirjoituksessani menneisyyteni kipeimpiä kipukohtia,…
Tänään minulla oli viimeinen työpäivä. Olo on hyvin ristiriitainen. Pettynyt. Surettaa niin, että tekisi mieli itkeä. Suututtaa niin, että tekisi mieli huutaa. Kotona olen pystynyt antamaan tunteiden tulla ja mennä, mutta töissä en ole tehnyt kumpaakaan; en ole huutanut, enkä itkenyt, vaikka olenkin joutunut muutamaan otteeseen pyyhkimään varkain karanneita kyyneleitäni. Onneksi minulla on näiden raskaiden…
Sain maanantaina puhelun, joka aiheutti melko valtavat järistelyt ja suisti osin elämää ihan kokonaan pois raiteiltaan. Olen murtuneen käteni vuoksi tällä erää kuun loppuun sairauslomalla, joten pomo soitti minulle kotiin, ettei määräaikaista työsuhdettani jatketa toukokuun lopun jälkeen. Työsuhteeni ja -sopimukseni koukeroista voisin kirjoittaa hyvinkin pitkän ja seikkaperäisen tarinan, mutta en nyt yksinkertaisesti jaksa avata tilannetta,…
Tahtoisin olla tavallinen. Tehdä tavallisia asioita ilman erityisiä pohdintoja ja järjestelyitä. Ihan tavallisia. Kun arkirutiineihin tulee poikkeavuutta, aiheuttaa se yleensä jossain määrin poikkeavuutta voinnissani. Joskus niin paljon, että tavallinen arkikin vaarantuu. Joudun aina ennalta puntaroimaan erilaisten tilanteiden vaikutuksia ja oman jaksamisen rajoja. Käymään ennalta läpi skenaarioita, mitä voi tulla eteen ja miten niistä suoriudun sujuvasti,…