Minua ärsyttää! Tämä on ties kuinka mones kerta nyt muutaman vuoden sisään, kun joudun tsemppaamaan, jotta pääsen taas täydestä pysähdyksestä liikkeelle. Nämä pysähdykset ovat tulleet pakon sanelemana, eikä ole ollut useinkaan kiinni omasta laiskuudesta. On toki niitäkin ollut, että laiskuuden takia vauhti on hiipunut hieman, mutta ei pysähtynyt. Takaraivossa on niin vahvana se, että kuinka…
Hyville ihmisille pitää tapahtua hyviä asioita
Otsikon lauseen kirjoitti minulle eräs ihminen, joka yllättävästi otti minuun yhteyttä linkedinissä. Hän on minulle tuttu työkuvioista, mutta en sielläkään ole mitenkään suuremmin hänen kanssaan ollut tekemisissä, joten siksi pidän hyvin yllättävänä hänen yhteydenottoa. Hänen korviin oli ilmeisesti kantautunut työtilanteeni tai siis se, että työni on loppumassa kuun lopussa. Hän lähestyi minua kysyäkseen, saako hän…
Suru sai minut kiinni
Fyysisesti voin päivä päivältä paremmin. Kipuja on vielä jonkin verran sekä myös vuotoa. Liikkuessaan saa olla edelleen varovainen, sillä haavakipu äityy herkästi. Jaksan jo jonkin verran puuhastella jotakin, mutta väsyn hyvin nopeasti. Väsymys tuntuu pohjattomalta ja ilman päiväunia en ole vielä mennyt päivääkään. Leikkaus on ollut selvästi iso rasite elimistölle, mutta niin on tämä flunssakin.…
Hitaita ja lyhyitä askeleita
Eilen aamulla labratulos kertoi, että raskaushormoni jatkoi noususuuntaansa. Tiesin sen kyllä omasta kehostani ilman labraakin. Kipu alavatsalla tuntui jo jatkuvana jomotuksena vasemmalla puolella ja sen vuoksi istuminen vähänkin pidempään alkoi olla vaivalloista. Lopulta raskaus löytyi ultralla juuri sieltä, missä kipukin tuntui. Löytämiseen vaadittiin kaksi erikoislääkäriä ultraamaan. Tunsin helpotusta, vaikka se tiesi pienen sinnikkään elämän kuolemaa,…
Elämää myrskynsilmässä
Aamulla totesin eräälle erikoislääkärille tapaamisen lopussa ”Mun elämässä on nyt vähän kaikki päin seiniä!” Hän oli hetken hiljaa ja totesi ”Niinhän tuo tuntuu olevan.” Olen ohimennen aiemmissa kirjoituksissa maininnut, että elämä on ollut pidempään rankkaa ja kuormitteita on valtavan paljon. Jotenkin tuntuu, ettei niille näy loppua. Koko ajan tulee uutta vettä myllyyn ja vauhti vain…
Kaksi kättä ja kymmenen sormea. Kaikki tarpeellisia.
Viimeisen kuukauden aikana olen todennut, että luoja on syystäkin luonut ihmiselle kaksi kättä ja jokaisella sormella on tehtävänsä. Myös pikkuruisella rillillä. Silloin kun dominoiva käsi on pois pelistä, moni asia muuttuu haasteelliseksi. Arkiset askareet ovat entistä hitaampia ja hankalampia. Osa jopa niin vaikeita, että mieluummin jättää ne tekemättä. Tuli huomattua, että suurin osa kotitöistä vaatii…
Kaukana kotoa päivystyksessä
Istun ja valvon mieheni unta. Ilta on ollut pelottava. Kaikki siinä on ollut pelottavaa. Tunnen avuttomuutta ja turvattomuutta. Olemme kaukana kotoa, vieraassa maassa ja Hän, joka on ainoa turvani täällä, on todella kipeä. Se on pelottavaa ja turvatonta! Yleensä asetelma on toisinpäin: minä olen se potilas. Se on paljon tutumpaa. Näin kirjoitin viime yönä päiväkirjaani.…
Keho ja mieli hälytystilassa
Sain maanantaina puhelun, joka aiheutti melko valtavat järistelyt ja suisti osin elämää ihan kokonaan pois raiteiltaan. Olen murtuneen käteni vuoksi tällä erää kuun loppuun sairauslomalla, joten pomo soitti minulle kotiin, ettei määräaikaista työsuhdettani jatketa toukokuun lopun jälkeen. Työsuhteeni ja -sopimukseni koukeroista voisin kirjoittaa hyvinkin pitkän ja seikkaperäisen tarinan, mutta en nyt yksinkertaisesti jaksa avata tilannetta,…
Ei mennyt niin kuin Strömsössä
Silloin kun alkaa sattua ja tapahtua, asiat yleensä menevät pieleen. Viime aikaista eloani voi kuvata hyvin määritelmällä ”Surkeiden sattumusten sarja”. Miehenikin kysyi eräs ilta, että onko paha, jos ei enää osaa muuta kuin nauraa?! No mieluummin nauraa kuin itkeä, vaikka kyllä tässä on välillä jo itkettänytkin melko paljon. Useampi vuosi meni, etten ole tarvinnut päivystyspalveluita…
Kipu joka repii kappaleiksi
Viimeiset viikot ovat olleet jokseenkin rankkoja. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Yleensä ne kulkevatkin symbioosissa; matala mieliala ruokkii kipua ja kipu latistaa mielialaa entisestään. Oravanpyörä on valmis ja joskus sen pysäyttäminen onkin aika taiteilua. Tunnistan, että minulla on paljon keinoja ja välineitä haasteellisiinkin tilanteisiin, mutta omat rajat tulevat silti turhankin usein vastaan. Nyt viimeisen parin vuoden aikana…