Törmäsin ensimmäisen kerran henkilökohtaisesti käsitteeseen ferritiini viime keväänä. Minulla oli väsymystä jatkunut jo pidempään ja vaikka väsymykselle löytyi paljonkin selittäviä tekijöitä, toivoin laboratorioarvojen kontrollointia. Edellisistä peruslabrakokeista oli ehtinyt vierähtää jo pari vuotta.Työterveyslääkärini määräsi tukun labrakokeita ja mukana olivat myös ferritiini sekä TfR-arvo. Kaikki arvot olivat viitteissä, eikä työterveyslääkärini kommentoinut sen enempää asiaa. Aloin kuitenkin itse…
Paluu arkeen
Minun arkeni neljän viikon kesäloman jälkeen alkoi isolla vaihteella maanantaina. Niin isolla, että voi jo todeta loman unohtuneen! Olin koko edeltävän viikonlopun reissussa ja olo oli melko rähjäinen ja nuhjuinen, kun saavuin sunnuntai-iltana kotiin. Tuntui epätodelliselta, että seuraavana aamuna menen töihin. Unirytmi on lähestulkoon koko loman ajan ollut hieman nitkahtanut ja korjausliike tehtiin jälleen kerran…
Minun peruskallioni
Ihmisen ei ole pidemmän päälle hyvä olla yksin. Ei kenenkään. Useaan otteeseen olen todennut, että elämäni olisi todella kurjaa ilman rinnalla kulkijaa. Tiedän sen hyvin, koska olen liiankin paljon elämäni aikana joutunut selviämään yksin, olemaan yksin. Onneksi nyt on toisin. Reilu yhdeksän vuotta sitten tapasin ensimmäisen kerran mieheni. Olin ollut ilman parisuhdetta sitä ennen useita vuosia ja…
Muuttotohinoita blogissa
Blogini on muuttanut ja muuttunut! Blogia aloittaessani toivoin mahdollisimman helppoa blogin aloitusta/perustamista, koska ajattelin, että keskityn vain kirjoittamiseen. Aika nopeasti huomasin, että blogspot oli liian vaatimaton hiekkalaatikko nörtille. Rajallinen hiekkalaatikko sekä rajalliset välineet pakottivat minut vaihtamaan bloggausalustan WordPressiin. Tämän myötä blogspotin mukainen visuaalinen ilme katosi. Viime yön unettomina hetkinä sain askarreltua blogin ilmeen julkaisukuntoon, mutta…
Kun kipu pysäyttää elämää
Kipu on seuranani aikalailla joka päivä. Tyypillisesti se elää kehossani omaa elämäänsä muuttaen muotoaan ja sijaintiaan milloin minkäkin mukaan. Olen oppinut elämään kivun kanssa niin, etten anna sen häiritä liiaksi, enkä kiinnitä siihen liikaa huomiota. Mutta en ole vieläkään oppinut elämään näiden hetkien kanssa, kun kipu pääsee henkisesti niskan päälle. Nyt on mennyt useampi päivä…
Rajoitteet suurennuslasin alla
Kotini seinien ulkopuolella pyrin elämään niin kuin muutkin. Tai ainakin ulkoisesti näyttämään ja toimimaan kuten muutkin. Pyrin piilottamaan ja peittämään oireita ja rajoitteita. En halua olla niiltä osin huomion keskiössä. Joskus käsien tärinää on todella vaikeaa peittää ja erityisesti se vaivaannuttaa, jos huomaan toisen ihmisen kiinnittäneen siihen huomiota. Koen rajoitteineni vuoksi huonommuutta ja ehkä hieman…
Olisinpa tiennyt…
Osallistuin viime viikonloppuna instagramissa Maaret Kallion Olisinpa tiennyt -haasteeseen. Aivan upea haaste ja oli hienoa nähdä, kuinka laajalle haaste levisi. Minä osallistuin tuohon haasteeseen itseasiassa kahteen kertaan: ensin omalla nimellä ja kasvoillani sekä toisen kerran blogini nimimerkin kautta, koska en uskaltanut omalla nimelläni kirjoittaa niin paljaasti kuin olisin halunnut. Paljastin molemmissa kirjoituksessani menneisyyteni kipeimpiä kipukohtia,…
Kun yksi ovi revitään lujaa kiinni, onneksi toinen ovi aukeaa
Tänään minulla oli viimeinen työpäivä. Olo on hyvin ristiriitainen. Pettynyt. Surettaa niin, että tekisi mieli itkeä. Suututtaa niin, että tekisi mieli huutaa. Kotona olen pystynyt antamaan tunteiden tulla ja mennä, mutta töissä en ole tehnyt kumpaakaan; en ole huutanut, enkä itkenyt, vaikka olenkin joutunut muutamaan otteeseen pyyhkimään varkain karanneita kyyneleitäni. Onneksi minulla on näiden raskaiden…
Kovin helppoa on vajota hetkiin joissa tunne on valhetta
Minä olen kulkenut jo pidempään aivan kuilun reunalla. Olen joutunut valtavasti tasapainoilemaan, ettei pimeys niele minua kokonaan. Pysyvästi. Kohtalaisen hyvin olen selviytynyt, vaikka pimeys onkin hetkittäin saanut minusta todella lujan otteen ja lyönyt minut täysin maihin. Viimeksi kunnolla puoli vuotta sitten. Silloin kaikki pysähtyi minun sisäisessä maailmassani. Minä pysähdyin. Sydämeni löi ja hengitin, mutta en…
Hammasta purren
Tänään palasin töihin seitsemän viikon poissaolon jälkeen. Ihan vain hetkeksi, koska työsopimustani ei jatketa kuun lopun jälkeen… Useampi henkilö on sanonut, että itse vastaavassa tilanteessa olisi jättänyt menemättä. Olin vakaasti palaamassa jo silloin reilu kaksi viikkoa sitten töihin, kun olin saanut murtuneen käden suurin piirtein toimintakuntoiseksi, mutta elämä jatkoi rajua riepotteluaan ja päädyin sairaalaan kohdunulkoisen…