Tyyppi aloitti päiväkodissa maaliskuun puolivälissä. Lähtökohtaisesti ajateltiin päiväkodin aloitusta vähän myöhemmin, mutta elämän mennessä liian kuormitteiseksi ja yksinäiseksi piti asiaa alkaa miettimään uudelta näkökulmalta. Fakta oli se, että tarvitsin aikaa opiskelulleni, kuten myös voimavaroja, jotta oikeasti saan opintoja eteenpäin ja saan myös joskus tutkinnon valmiiksi. Tyypin vähentäessä päiväunia, aikaa opiskelulle oli aika vähän, joten opintojen eteneminen pysähtyi. Päätökseen vaikutti myös korona, joka vei elämästä lähes kaiken sosiaalisuuden. Huomasin Tyypin kaipaavan selkeästi muiden lasten seuraa. Ilman päiväkotia siihen ei juurikaan ollut mahdollisuuksia, koska ei ollut enää perhekerhoja tai muita harrastuksia, mikä harmitti minua paljon. En saanut edes mahdollisuutta tarjota lapselleni monipuolista arkea.
Siispä päätimme hakea päiväkotipaikkaa ja onneksemme saimme paikan ihan kotimme läheltä. Kuljettamisen näkökulmasta 300 metriä on ihanteellinen matka kulkea huonompinakin päivinä ja säällä kuin säällä. Koronasta johtuen päiväkotiin tutustumiskäynnit olivat aika vähäiset. Kävimme kahtena päivänä puolen tunnin ajan tutustumassa päiväkotiin ja Tyypin varhaiskasvattajaan. Sillä aikaa päiväkodin lapset ulkoilivat, joten tutustuminen itse ryhmään jäi välistä. Päiväkodin aloitus tuntuikin melkolailla hypyltä syvään päähän. Tyyppi sopeutui kuitenkin päiväkotiin hyvin ja nopeasti. Muutamana aamuna häntä itketti päiväkotiin jääminen, mutta nopeasti se vaihtui innostukseen, eikä kaikkina aamuina ehdi edes heippaa sanoa, kun hän on jo mennyt touhuihin mukaan. Hän selvästi viihtyy ja nauttii muiden lasten seurasta sekä päiväkodin touhuista. Sopeutumisesta ja monista muusta seikoista on itselle tullut varmuus siitä, että päätös päiväkodin aloittamisesta on ollut hänelle hyvä asia ja aloittamisen ajankohta oli sopiva.
Päiväkodin aloitus on kuitenkin tuonut mukanaan sen varjopuolet. Pari viikkoa aloituksen jälkeen tuli yskä, nuha ja kuume. Tyyppi sairastui kunnolla ensimmäistä kertaa elämässään. Koko vauvavuosi meni ilman sairastumisia, mikä ei ollut sinänsä ihme, kun sosiaaliset kontaktit olivat niin vähissä ja pysyimme kotona. Sairastuminen päiväkodin aloittamisen jälkeen oli siis odotettavissa. Nyt ensimmäisestä sairastumisesta on kulunut viisi viikkoa ja siitä lähtien hän on ollut vähän koko ajan kipeänä. Tyyppi on sairastanut nyt useamman virustaudin, mukaan lukien vauvarokon ja nuhakuumetta sekä korvatulehduksia. Voi kai jo puhua sairastelukierteestä. Kuten tähän aikaan kuuluu, pienetkin flunssaoireet tietää koronatestejä. Tyyppi on ehtinyt käydä jo kolme kertaa koronatestissä, eikä se ole ollut kovinkaan mieluista puuhaa. Onneksi yhden kerran on saatu hänet säästettyä testiltä, koska olin samaan aikaan itsekin sairaana. Silloin riitti minun testaaminen. Onneksi.
Sairastelu on ollut todella kuluttavaa kaikille meille, koska yöt ovat olleet ailahtelevaisia, repaleisia tai ihan sylttyä. Useamman yön olen viettänyt silitellen ja sylitellen, jolloin oma uni on jäänyt olemattomaksi tai vähintäänkin repaleiseksi. Kipeänä Tyyppi on todella voimakkaasti minuun takertuva ja tarvitseva, joten kuormitusta on tullut myös päivisin. Tilanne on kuormittanut kehoani ja aiheuttanut kovasti lihaksiin kipuja. Siihen päälle, kun vielä itse sairastuu flunssaan, tuntuu tilanne aika toivottomalle. Silloin herkästi pinna kiristyy ja voimat hupenee. Vaikka sairastelu onkin päiväkodista aiheutunutta, en ole voinut muuta kuin todeta, että onneksi on ollut päiväkoti. Se on näissä sairasteluissakin mahdollistanut itselle lepoa, sillä sinne Tyypin on voinut viedä, kun koronatesti on ollut nega ja hänen oireet ovat vähentyneet sekä touhun määrä on palannut normaalille tasolle. Ja sitä touhuahan riittää valtavasti! Paikallaan Tyyppi käytännössä pysyy vain nukkuessaan, liikkuvissa vaunuissa, syöttötuolissa valjailla kiinnitettynä ja kun televisiossa pyörii Leo Kuormuri piirretty 😀 Touhua on ihana seurata, mutta kyllä se myös välillä väsyttää. Etenkin silloin, kun ei ole saanut yöllä nukutuksi ja on itsekin kipeä.