Pidän syksystä, tai siitä osasta syksyä, kun on vielä valoa, lämpöä jäljellä ja luonto loistaa värejä. Hiljalleen alkaa olla se osa syksyä, josta en pidä. En pidä siitä, kun värit haalenee ja pimeys ottaa vahvemmin otetta. Sen jälkeen tulee synkkyys, kylmyys ja märkyys, jotka joinakin vuosina voi kestää pitkäänkin ennen kuin lumi jää maahan. Viime…
Olen kärsinyt unihäiriöistä ja nukahtamisongelmista varmaan teini-iästä asti. Jossain määrin nukahtamisongelmia oli jo ihan lapsenakin. Tai ainakin muistan, etten saanut toisinaan unta. Kun tulin täysi-ikäiseksi, oli univaikeudet niin hankalia, että niiden kanssa oli turvauduttava jo lääkkeisiin. Siitä asti olen enemmän ja vähemmän paininut aika ajoin vaikeidenkin unihäiriöden kanssa, ja tarvinnut myös kierteen katkaisemiseen lääkkeitä. Minulla…
Äitienpäivä on ollut minulle hankala päivä useiden vuosien ajan. Äitienpäivä on herättänyt minussa ristiriitaisia tunteita oman äitini vuoksi jo hyvin pitkään. Kun menetin aikuistumisen myötä lapsen sinisilmäisyyttä, aloin ymmärtämään ja näkemään selvemmin sen, ettei äitisuhde ollut terve. Tuntui absurdilta onnitella ja juhlia äitiä, kun samaan aika kävin terapiassa käsittelemässä mieleni pimeyksiä ja vaurioita, joista suurin…
Poika on kohta 12 viikkoa vanha. Hän on ihana, iloinen ja aurinkoinen poika, ja voi satunnaisia vatsakitinöitä lukuun ottamatta hyvin. Öisin meillä pääasiallisesti nukutaan, mutta pätkissä. Yöt menevät tavallisesti 2-3 tunnin pätkissä, mutta välillä on öitä, jotka koostuvat tunnin tai sitäkin lyhyemmistä pätkistä. Alle tunnin -öiden jälkeen väsymys on aika brutaalia! Väsymys on koko ajan…
Viime aikoina elämä on ollut hurjaa pyöritystä. Ihan liiankin hurjaa! Osa viime aikaisista hetkistä ovat olleet kauniita, mutta jotkin hetket ovat olleet todella kuluttavia ja äärirajoille vieviä. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Nyt hiljalleen uskallan vähän jo huokaista, että pahin on ehkä jo ohi; me kaikki olemme viimein kotona ja elämä näyttäisi tasoittuvan. Just nyt toivon…
Helmikuu on koittanut. Elämäni odotetuin helmikuu. Kuinka vaikeaa onkaan uskoa uskoa todeksi, että Hän on kohta täällä? Kuinka vaikeaa onkaan luottaa siihen, että viimein saamme Hänet syliimme? Saamme viimein syliin asti Hänet, jota olemme pitkään toivoneet ja Hän on vain meidän. Minun mieleni pelkää niin valtavasti menettämistä, etten ole uskaltanut antaa itselleni täysin lupaa luottaa…
Kun on koko elämänsä tuntenut jatkuvasti pelkoa, on se liiankin tuttu tunne. Niin tuttu, että olen toisinaan sille lähes turta, pyrin pois sulkemaan sen tietoisuudestani ja vaientamaan sen. Mutta ei pelkoa voi vaientaa! Mitä enemmän sitä jätän huomiotta, sitä suuremman otteen se ottaa kehostani. Se kahlitsee kehoni, jumittuu jokaiseen lihakseeni ja istuttaa rauhattomuuden jokaiseen soluuni.…
Kirjoittamiseni on ollut viime aikoina hyvin vähäistä, vaikka paljon on mielessä ollutkin kirjoitettavaa. Työni oli menneen syksyn aikana varsin kuormitteista ja myös raskaus on vaikuttanut valtavasti jaksavuuteen. Olen nyt ollut reilun kuukauden sairauslomalla ja virallisesti huomenna alkaa äitiysloma. Vaikka olenkin ollut kotona lepäämässä, heikkojen yöunien ja kaikenlaisten kuormittavien ajatusten ja kipujen vuoksi olen ollut edelleen…